Voiko saada räjähtävän O.R.K.U.n tutkimalla organisaatioelämää?

Heipä hei jälleen, rakkaat kanssaihmiset! Viimekertainen blogikirjoitukseni oli ensimmäinen laatuaan ja se otettiin siten vastaan, että uskaltaudun kirjoittamaan toisenkin mokoman. Sain pääasiassa positiivisia kommentteja, Kiitos kaikille kommenteistanne. Ensimmäisestä blogikirjoituksestani seurasi lisäksi erittäin antoisat keskustelut (puhelimessa totta kai) kahden mielettömän älykkään ihmisen kanssa. Sain heiltä mukavien juttutuokioiden lisäksi kriittisiä ja eteenpäin vieviä kommentteja lopulta myös väitöskirjaprosessiini. Kiitos Esa ja Ari. Tässä kirjoituksessani käsittelen pääosin ymmärtämistä ja oppimista sekä samalla resilienssin edistämistä. Mielestäni nämä ovat kaikki ajankohtaisia ja tarpeellisia asioita erityisesti tällä hetkellä, elettäessä ”koronakaaoksen” keskellä. Ymmärtäminen on erityisen ajankohtainen juttu. Kaikkien meidän ihmisten pitää nyt kuunnella ja seurata erityisen tarkasti, mutta tämän lisäksi myös  ymmärtää koronauutisointia, ymmärtää pandemi

19.3. Blogin aloituspäivä. Koulut ovat kiinni koronatilanteen vuoksi ja lapset ovat kotona. Istun itse "tutkijankammiossani", erillisessä huoneessa omakotitalomme kuokeroissa. Ymmärrän olevani etuoikeutettu, koska minulla on erillinen tila, jossa työskennellä (välillä pystyen tekemään omia juttujani ja hyvin usein auttaen koululaisia opintorutiineissaan). Ymmärrän olevani etuoikeutettu myös siksi, koska pystyn olemaan kotona. Siitä myöhemmin lisää. Omassa mielessäni on pyörinyt jo pitkään blogin kirjoittaminen. Ajatusleikki on ollut sen tyyppinen, että blogiin varmaankin saisin ympättyä ajatuslokeroistani ne ´ylimääräisinä´ pursuavat ajatukset, jotka eivät päädy opintoesseisiin, tutkielmiin, väitöskirjan "työpapereihin", artikkeleihin jne. Toisaalta blogiin saisin kirjoitettua elämästäni muutenkin ja toisaalta saisin selvennettyä tieteellisiä asioita selkokielisemmiksi lukijoille ja itselleni ja lisäksi saisin samalla tehtyä itsereflektiota kirjoittamisen avull